Unemployed Artíst
Teidän pitää perustaa youtu.be/cnjrZ_clghw?...
Hieno biisi vuoden 2006 satusuomalaiselta Rölli-peikolta!!!Sanat:omituisten otusten kerho (4x)Jos yksinäinen on sinun pesäkolosiJos murheelliseksi tunnet olo...
youtu.beKirjottakaa ”nyt ois koodia sinne Bullshit-paikkaan 😉😉😉😉 you know, bull niinku SININEN enkuks ja shit niinku TAIVAS häh!!??? 👀👀👀👀”
Moni tekee virheen kun kirjoittaa twiittiin Bluesky. X estää twiittiä leviämästä kun sen kirjoittaa🤔
Okei! No pitää hankkia sitä 😄 kiitti vinkistä. Toihan on toisaalta vähän tommonen loppu hyvin kaikki hyvin 😅 mut joo allekirjoitan kyllä, sama kokemus mulla tän vuoden H2:sta
Okei! No mä just tos oliko toissa yönä päivitin OS niin oisko sillon ilmestynyt 🤔🪻
Mun iho: tiedätkö, sun pitäs asuu jossain, missä on aina 25°C-30°C
Minä: mutku mutku
Pilata tapahtuman brändiä.
Ja niin he lähtevät liikkeelle. Oikea käteni ja NBF-kynä. Liukuvat kahisevalla paperilla kuin latinotanssipari, mutta samalla kertas kuin Uma ja John.
Nyt heittäydytään. Nyt improvisoidaan. Nyt annetaan mennä. Nyt ei saa pysähtyä, ennen kuin biisi päättyy.
Miten taideharrastuksenikin on näin liittoutunut minua vastaan.
Penaalista oikean käden sormieni neljäsormiseen kirjoitusotteeseen valikoituu juuri NBF-kynä. KTM-aivoni huutavat, että sen on pakko olla hyvä! Jonkun työtehtävä on ollut valita juuri se ko. tapahtumaan, eikä sen toimimattomuus saisi
En voi paeta tätä. Runot vaativat päästä ulos NYT! Minua pelottaa, sillä niitä on kirjallinen
Katson minut pettänyttä kahvikuppia. Olen tottunut sen aiheuttamiin reaktioihin kehossani, mutta yleensä ne eivät pakota ulos ajatuksiani vaan aivan toisenlaista sontaa.
Avaan piirustuslehtiön ja mietin
Bluesista ammentava ja bendatusta G-kielen 14. fretistä voimaa saava kitarasoolon pätkä.
Sinäkin kitarani!
Nyt näen kaiken kirkkaasti. En voi paeta. Minut on väijytetty. Tämä on kuin true crime jakso, jossa runo tekee minusta selvää jälkeä.
Piirustuslehtiö perkele! Ja Nordic Business Forum kynä!
Keittämäni kahvi marinoi aivojeni tehokkuuden ihan uusille leveleille.
Katseeni ei yllä tyhjyyteen asti. Se pysähtyy johonkin 15 cm päähän. Ajatuksieni kiihtyvä nopeus estää sitä pakenemasta vetovoima kentästään.
Peukalon kynnen alla lusikka tärähtelee kahvikuppia vasten kuin Toni Iommin kiihtyvä
Kahvi minussa puhuu: ”Runot ovat tosi kiinnostavia hei! Pilkut ja yhdyssanat vittuun, eks tossa niin sanota?”
Kaikki kerryttämäni resurssit tuntuvat kerääntyneen ympärilleni kuin painostavaan rinkiin. It’s a trap!
Aivoni raksuttavat kahden maisteritutkinnon voimalla, koittaen ymmärtää mitä on runo
Algoritmeja tutkineet aivoni huutavat sivusta: ”Varmaan niissä on joku rakenne, säännöstö, jota pitää noudattaa. Runo on kuin algoritmi, kuten kaikki muukin”
Onko runo kuin algoritmi? Mietin. Täytyy selvittää se. Stack Overflow, voitko auttaa?
Päädyn puhumaan ChatGPT:n kanssa.
Välillä pitää pysähtyä nauramaan.
Runo on minulle uusi, vieras ja oudon pelottava laji.
Kirjoitan kuitenkin mieluummin runoja, kuin menen hyppäämään benji-hypyn.
Viestintäekonomiksi koulutetut aivoni hokevat: ”se on vain genre, selvitä sen rakenne, mikä sen tarkoitus on, ja kirjoita! Kyllä osaat”
Naapurirapunpoika on porukoillaan
Yritän puhuu sitä ottaan niiltä viinipullon ja tuomaan tänne
I'm close
Sanoin kerran yhdelle kundille, että sillä on seksikkäät kulmakarvat
Nyt saan tyyliin päivittäin snäppei sen kulmakarvoista....