Koulujen siirtyminen 15 minuutin ruokataukoihin on kans yks ajan kuva: ihmisen elämään saisi mahtua kehdosta hautaan pelkkää suorittamista. Meidän kulttuuri on unohtanut, että me ollaan eläviä ja tuntevia olentoja eikä mitään rattaita myllyssä joka murskaa elävää planeettaa elottomaksi muovipaaliksi
En ole uskonnollinen ihminen, mutta c’mon jengi hiffas jo 4000 vuotta sitten että rahan haaliminen ja palvonta ja rikas sisäinen elämä ei mahdu samaan ihmiseen ja piti tätä sen verran tärkeänä havaintona että se kirjattiin ylös opetuksena kaikille.
Näin aiheesta sen uutisklipin, missä lapsilta kysyttiin ehtivätkö yhtään jutella ruokatauolla. Ei siinä kyllä keskustella ehdi, pitää vain syödä nopeasti että ehtii, vastasi lapsi. Ei ihme, että suomalaiset on xenofobinen ja umpimielinen tuppisuukansa, joka kavahtaa jos naapuri moikkaa🙄😅
Eikös Suomessa ole vieläkin tapana opettaa lapsille, että ”pöydässä ei puhuta”😳😨Toista on sivistyneissä maissa, pöydässä istutaan pitkään ja keskustelu virtaa. Täällä on kunnon ihmisen merkki kun syö lautasen tyhjäksi nopeasti ja hiljaisesti, eikä missään tapauksessa keskustele pöytäseurueen kanssa!
Mun koulukokemus on ollut vain se, että ruoka suussa ei puhuta ja ruokapöydässä ei huudeta. Missään en ole törmännyt tähän, ettei saisi puhua aterialla. (Ahdistavaa oli sen sijaan symispakko ja sen toteutus niin, että ope kyttäsi vieressä koko ruokavälitunnin.)
Vartin ruokailulla ei kyllä ehdi jutella vaikka saisi, aika vauhdilla siinä saa lapioida naamariin samalla kun opettelee vasta kunnolla käyttämään veistä ja haarukkaa. Eihän siinä opi kuin suoriutumaan kiireessä.
No tämä! En siis halua viestiä, että vastustaisin hyvää ruokakulttuuria. Armeijassa ehkä asia toisin, safka ja sen suorittaminen pakollinen osa toimintakykyä, mutta siitä ei nyt ollut kyse. Plus kyllä jopa siellä kannustettiin kannonnokassa syömään rauhassa, ku aikaa on. Mut lasten safkahoputus, ei.
Ja vielä kun tiedetään että lapsissa on erilaisia syöjiä. Toiset syö nopeammin ja toisilla kestää, ja he juuri ahdistuvat pelkästä hoputuksen tunteesta. Opettajien syytä tämä ei tietenkään ole, vaan pitäisi kehittää=aikaa ruokailutilannetta(ruokailutapojen ja keskustelukulttuurin)oppimistilanteena?
Vähintään 20 min pitäisi aikuisillekin varata syömiseen, mieluummin puoli tuntia. (Ja ei, mä en itse ehdi arkisin yleensä syödä lounasta lainkaan, mikä on ihan typerää.)
Tuttua itsellekin, että syö töiden lomassa, mikä ei todellakaan ole terveellistä. Tunti olisi hyvä ruokatauon kesto, siinä ehtisi syödä ja jos lähityö, myös kävellä ruokapaikkaan ja takaisin. Parhaimmassa tapauksessa samalla aivoja virkistävä kävelylenkki eikä vain lounaspaikkaan ja takaisin.
Ja tähän kun vielä lisää sen, että hallituksen leikkausten seurauksena yhä useammalla lapsella on huutava nälkä, niin 15 minuutissa pitää oikeasti hotkia, jos meinaa ehtiä vielä santsiannoksenkin hakemaan. Toivon, että halukkaat saavat hakea lisää ruokaa? Muistui mieleen mm. se kalapuikko-case😨
Suomalaisia monia ahdistaisi italialaisessa tai ranskalaisessa päivällispöydässä, missä keskustelu voi olla hyvinkin äänekästä ja esiintyy myös sitä suomalaisten kammoksumaa ”päälle puhumista” eli lomittain luontevasti puhumista😍Täällä pitäisi malttaa odottaa minuutti-pari edellisen puhujan jälkeen🙄
Mekkalointi🤔Elävä keskustelu sopii heille joille se sopii? Suomessakin on sellaisia ihmisiä, ihmiset matkustavat ja on kokemusta monikulttuurisuudesta. Meitä on monia jotka ovat kuin kala vedessä sosiaalisemmissakin kulttuureissa. Suomalaiset eivät kaikki ole samanlaisia. Tapansa kullakin, totta:)
Syömispakko pitäisi kieltää😳En minäkään henkilökohtaisesti ole kokenut puhekieltoa ruokapöydässä, mutta kyllä sellaista kulttuuria tässä maassa on ollut. Puhumaton kansa.
Noh, itellä on 4 muksua alakoulussa. Ja on siä välillä kielletty keskustelu kokonaa.
Ku on vaan 20min aikaa jonottaa linjasto ja syödä ja 1200 oppilasta, eskarista ysiluokkaa syö vuoroissa, niin ei oo mahdollista käydä keskustelua, ku korkeintaan pikaseen ja kuiskaten.
Muuten melu on sietämätön. 🤷♀️
Meil on koulussa niin pieni ruokala, että jos kaikki söis rauhassa puol tuntia, niin menis pitkälle iltapäivään ruokailut. Että ihan käytännön syistä lyhyehkö ruokailu. Ketään ei patisteta syömään nopeasti, mutta käytännössä, jos oppilas syö n. kaksi ruokalusikallista sapuskaa, siihen ei mee… 1/2
2/2 … puolta tuntia. Keskustella saa, mutta joskus se äityy huutamiseksi. Jolloin on pakko hillitä vähän. Että ei se nyt niin kamala kokemus se kouluruokailu ole😊 30 vuoden kokemuksella.
Ja voihan sitä keskustelukulttuuria opettaa kotonakin yhdessä päivällisellä, tai viedä tenava ravintolaan!
Niin paitsi Suomessa lapsia usein katsotaan karsaasti ravintoloissa(kin), verrattuna muihin maihin, joissa lapset mukana rafloissa pienestä asti oppien ruokailu- ja keskustelutaidot luontevasti. Koulupäivän pituus rajoittaa ruokatauon pituutta, mutta keskustelutaitoja voi hioa vaikka oppitunneilla🤷♀️
Usko pois, että niitä hiotaan. Vallankin alakoulussa tuntuu, että entistä enemmän harjoitellaan, miten puhutaan kaverille, miten käyttäydytään, kun ollaan eri mieltä, miten ratkotaan konflikteja.
Mä heittäisin palloa myös neuvoloihin, että perheitä tuettais, kuinka olla lasten kanssa. Koulu tukee.
Suomen kielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmassa on myös näitä, mutta saisi olla enemmän!
Silti tuntuu, että mitään muuta en nykyään koulussa tee kuin ratkon erilaisia kiistoja tms. Siinähän ne keskustelutaidot harjaantuu lapsilla. #varjoopetussuunnitelma
Niin ”voitaisiin” mutta ei syödä ja koko ajan harvemmalla on varaa syödä ulkona. Me tiedetään jo että lapset eriarvoistuvat ylisukupolvisesti kiihtyvää tahtia, joten mitä enemmän kaikkea ”ylimääräistä” jätetään perheiden omalle vastuulle, sitä harvempi niistä pääsee osalliseksi.
Ravintolassa syöminen on tosiaan niin kallista että siihenkin on yhä harvemmalla perheellä varaa kun sakset viuhuu. Yksi hyvä voisi olla naapurien (Suomessa ei ehkä onnistu😅) tai ystävien kanssa järjestää vaikka kerran viikossa yhteispäivällinen? Kokataan ja syödään yhdessä🤷♀️
Ja puhutaan lapsille muutakin kuin että siivoo kenkäs eteisestä, tai pesitkö hampaat. Tätä kutsutaan rajoittuneeksi koodiksi, ja joissakin perheissä lapsien kanssa ei keskustella vaan kommunikoidaan päälauseilla lähinnä kehottaen tai käskien.
Se on surullista, mutta tavallista tässä maassa:/ Onneksi siihen voi vaikuttaa omassa perheessä, lasten kanssa voi keskustella lähes kaikesta ja kun tottuvat avoimeen keskusteluun, myös yhteiskunnallisista asioista, niin oppivat myös kyseenalaistamaan auktoriteetteja, mikä on vain hyvä.
Tää on se vaikutin, jonka takia osalla lapsista on jo kouluun tullessa paljon laajempi kielitaito ja sanavarasto omassa äidinkielessä. Osalla vanhemmista on tapana keskustella lasten kanssa paljon ja vastavuoroisesti heti syntymästä alkaen, osa taas rajoittuu juuri tuohon ohjaavaan puheeseen.
Keskustella ja myös lukea lapsille vauvaiästä lähtien. Se kehittää sanavarastoa ja lukutaidon oppimista. Ja se, että vanhemmat itsekin lukevat, antaa myös lapsille avaimet lukemisen ihanuuteen ja ajattelun avartamiseen. Jos keskustelu ja lukeminen on luontevasti osa elämää, se usein myös pysyy.
Yläasteella oli 30 min ruokatauko. Josta melkein 20 min meni jonottaessa. Siinä piti vain syödä nopeasti että ehti vielä vessaan ennen seuraavan tunnin alkua.
Todellakin ei. Sen verran on tullut jo itsehillintää, että en
kuin palosireeni, ja juossut Kiinaan. 😬
Lätkäisin pois kuin hyttysen, ja sitten kyllä etsin sen jäänteet lattialta. Ihan vaan, että sain varmuuden, että ei ole tulossa takaisin 😁
Miettikää, että ootte yks Suomen ja jopa maailman menestyneimmistä jääkiekkoilijoista, miljoonien idoli ja rikas. Ihan mikä tahansa on mahdollista. Elämä voisi olla täydellistä.
Mutta itkettekin somessa koko ajan jotakin ja vähemmistövihaatte. Ei tuo näemmä menestys ja raha onnea.
Joo, mulla tuli edelliselle n. 4000 luistelukilometriä. Nyt vein huoltoon, niin totesivat, että ei ole tehtävissä mitään, sen verran pisto- ja hankausvuotoa on. Mutta ehdoton kapine tähän lajiin.
Oisin sanonu että rainbow punajuuri- ja perunasalaatteja ja ehdinkin ikävöidä niitä koko sen ajan kun ne ei ollu veg mutta ne on coop ja veg ja elämä hymyilee
Lisätehtävät on lisätyötä opettajille. Jälkeenpäin oppilas vanhempineen on jo unohtanut poissaolot ja valittaa, että miksi tätä ja tätä ei ole opetettu. Kun pitäisi olla paikalla silloin kun opetusta annetaan.
En minäkään etsi kirjekaveria. Mutta Kymenlaaksosta ei löydy ketään kiinnostavaa. Sen huomaa muutamasta viestistä, että tää ei ole mua varten. Ja sitten on ne, jotka toteaa ensimmäiseksi, että mitä jos pelkkää seksiä.
Meinasin kommentoida Susanne Päivärinnan twiittiin: "oppositiolla ei ole mitään vaihtoehtoja ja edellinen hallitus sitä ja tätä", mutta sitten ajattelin, että jos pysyisi poissa draamakolmiosta.
Vastaan kans aina, että arkea ja töitä. Mutta en ymmärrä tätä konseptia. 😅 Miksi kukaan kysyy jos vastaus on yhdentekevä? Ja toisaalta en kyllä halua kasvotutulle edes avautua. Eikä kyllä ole mitään mistä avautuakaan. 😅
Itse puran siihen ahdistuneita päiviä ja pahaa mieltä. Ja vitutusta. Jo se auttaa, että niitä sen verran käsittelee, että työstää tekstimuotoon. Sitten se on oksennettu siihen memoon, eikä tarvitse päässä pyörittää koko ajan. Auttanut jo monesta kriisistä yli.
Niinhän se on. Kysyin porukassa, että miten ollaan kulkemassa. Yksi sanoi, että ei kulje syksyllä, kun on töissä. Toinen vakiokuski ei sitten vastannut ja kuulin sitten ekana syksyn päivänä, että oli synnyttäny... Kyllähän sen ymmärtää, etten mahdu, mutta olisi voinu sanoa.
Perusongelma lienee siinä, että vaihtoehtoja on vain kaksi: hyväpalkkainen työ ja keskiluokkainen elämä tai sitten työttömyys ja elämä tukien varassa kuin lemmikkikoirana. Siinä välissä ei ole mitään! Siis sitä normaalia työtätekevän luokan elämää, joka on muualla ihan normaalia ja yleistä.
Yksikään alistettu ja nujerrettu kansakunta ei ole rakentanut koskaan mitään hyödyllistä tai elämää parantavaa. Tarvitaan mahdollisuuksia inspiroitua ja sitä varten pitää tehdä töitä, että yhteiskunta ei ole pelkkää selviytymistä päivästä toiseen ja lopulta sen toivomista, että kuolema jo tulisi.
Siis mä tulin jonottamalla ainakin. Sitten ihmettelin että ei täällä ole muita suomalaisia ja annoin olla pariksi kuukaudeksi, kunnes huomasin että jengi rupeaa seurailemaan ja olin että jee täällähän on tätä kivaa twittersakkia.
Muistan kun kymmenkunta vuotta sitten menin yhdellä salilla pt:n vetämään aloituskoulutukseen. Hän tuhahteli sille, että naiset syövät salaattia ja sanoi, ettei tomaatissa eikä kurkussa ole mitään. Ei pidä paikkaansa! Tomaatissa on karoteeneja, C-vitamiinia ja kuituja. Meni luottamus koko ihmiseen.