SuperNynny — Koulujen siirtyminen 15 minuut...

Koulujen siirtyminen 15 minuutin ruokataukoihin on kans yks ajan kuva: ihmisen elämään saisi mahtua kehdosta hautaan pelkkää suorittamista. Meidän kulttuuri on unohtanut, että me ollaan eläviä ja tuntevia olentoja eikä mitään rattaita myllyssä joka murskaa elävää planeettaa elottomaksi muovipaaliksi

En ole uskonnollinen ihminen, mutta c’mon jengi hiffas jo 4000 vuotta sitten että rahan haaliminen ja palvonta ja rikas sisäinen elämä ei mahdu samaan ihmiseen ja piti tätä sen verran tärkeänä havaintona että se kirjattiin ylös opetuksena kaikille.

SuperNynny

Näin aiheesta sen uutisklipin, missä lapsilta kysyttiin ehtivätkö yhtään jutella ruokatauolla. Ei siinä kyllä keskustella ehdi, pitää vain syödä nopeasti että ehtii, vastasi lapsi. Ei ihme, että suomalaiset on xenofobinen ja umpimielinen tuppisuukansa, joka kavahtaa jos naapuri moikkaa🙄😅

SuperNynny

Eikös Suomessa ole vieläkin tapana opettaa lapsille, että ”pöydässä ei puhuta”😳😨Toista on sivistyneissä maissa, pöydässä istutaan pitkään ja keskustelu virtaa. Täällä on kunnon ihmisen merkki kun syö lautasen tyhjäksi nopeasti ja hiljaisesti, eikä missään tapauksessa keskustele pöytäseurueen kanssa!

Tuuli Huhtilainen

Mun koulukokemus on ollut vain se, että ruoka suussa ei puhuta ja ruokapöydässä ei huudeta. Missään en ole törmännyt tähän, ettei saisi puhua aterialla. (Ahdistavaa oli sen sijaan symispakko ja sen toteutus niin, että ope kyttäsi vieressä koko ruokavälitunnin.)

Modesty Blasé

No tämä! En siis halua viestiä, että vastustaisin hyvää ruokakulttuuria. Armeijassa ehkä asia toisin, safka ja sen suorittaminen pakollinen osa toimintakykyä, mutta siitä ei nyt ollut kyse. Plus kyllä jopa siellä kannustettiin kannonnokassa syömään rauhassa, ku aikaa on. Mut lasten safkahoputus, ei.

Modesty Blasé

Ja vielä kun tiedetään että lapsissa on erilaisia syöjiä. Toiset syö nopeammin ja toisilla kestää, ja he juuri ahdistuvat pelkästä hoputuksen tunteesta. Opettajien syytä tämä ei tietenkään ole, vaan pitäisi kehittää=aikaa ruokailutilannetta(ruokailutapojen ja keskustelukulttuurin)oppimistilanteena?

Juha Aaltonen

Vähintään 20 min pitäisi aikuisillekin varata syömiseen, mieluummin puoli tuntia. (Ja ei, mä en itse ehdi arkisin yleensä syödä lounasta lainkaan, mikä on ihan typerää.)

Suomalaiset syövät liian nopeasti – ravitsemusterapeutti vinkkaa, kuinka rauhoittaa ruokailu

Ravitsemusterapeutin mukaan ruokailuun pitäisi varata vähintään 30 minuuttia. Kiireessä syödessä ei ehdi huomata kylläisyyden tunnetta.

yle.fi

Modesty Blasé

Tuttua itsellekin, että syö töiden lomassa, mikä ei todellakaan ole terveellistä. Tunti olisi hyvä ruokatauon kesto, siinä ehtisi syödä ja jos lähityö, myös kävellä ruokapaikkaan ja takaisin. Parhaimmassa tapauksessa samalla aivoja virkistävä kävelylenkki eikä vain lounaspaikkaan ja takaisin.

Tuuli Huhtilainen

Ja tähän kun vielä lisää sen, että hallituksen leikkausten seurauksena yhä useammalla lapsella on huutava nälkä, niin 15 minuutissa pitää oikeasti hotkia, jos meinaa ehtiä vielä santsiannoksenkin hakemaan. Toivon, että halukkaat saavat hakea lisää ruokaa? Muistui mieleen mm. se kalapuikko-case😨

Modesty Blasé

Noh, itellä on 4 muksua alakoulussa. Ja on siä välillä kielletty keskustelu kokonaa.
Ku on vaan 20min aikaa jonottaa linjasto ja syödä ja 1200 oppilasta, eskarista ysiluokkaa syö vuoroissa, niin ei oo mahdollista käydä keskustelua, ku korkeintaan pikaseen ja kuiskaten.
Muuten melu on sietämätön. 🤷‍♀️

Juha Aaltonen

Meil on koulussa niin pieni ruokala, että jos kaikki söis rauhassa puol tuntia, niin menis pitkälle iltapäivään ruokailut. Että ihan käytännön syistä lyhyehkö ruokailu. Ketään ei patisteta syömään nopeasti, mutta käytännössä, jos oppilas syö n. kaksi ruokalusikallista sapuskaa, siihen ei mee… 1/2

Modesty Blasé

2/2 … puolta tuntia. Keskustella saa, mutta joskus se äityy huutamiseksi. Jolloin on pakko hillitä vähän. Että ei se nyt niin kamala kokemus se kouluruokailu ole😊 30 vuoden kokemuksella.
Ja voihan sitä keskustelukulttuuria opettaa kotonakin yhdessä päivällisellä, tai viedä tenava ravintolaan!

Modesty Blasé

Niin paitsi Suomessa lapsia usein katsotaan karsaasti ravintoloissa(kin), verrattuna muihin maihin, joissa lapset mukana rafloissa pienestä asti oppien ruokailu- ja keskustelutaidot luontevasti. Koulupäivän pituus rajoittaa ruokatauon pituutta, mutta keskustelutaitoja voi hioa vaikka oppitunneilla🤷‍♀️

Ullis

Usko pois, että niitä hiotaan. Vallankin alakoulussa tuntuu, että entistä enemmän harjoitellaan, miten puhutaan kaverille, miten käyttäydytään, kun ollaan eri mieltä, miten ratkotaan konflikteja.
Mä heittäisin palloa myös neuvoloihin, että perheitä tuettais, kuinka olla lasten kanssa. Koulu tukee.

Modesty Blasé

Niin ”voitaisiin” mutta ei syödä ja koko ajan harvemmalla on varaa syödä ulkona. Me tiedetään jo että lapset eriarvoistuvat ylisukupolvisesti kiihtyvää tahtia, joten mitä enemmän kaikkea ”ylimääräistä” jätetään perheiden omalle vastuulle, sitä harvempi niistä pääsee osalliseksi.

Ullis

Ravintolassa syöminen on tosiaan niin kallista että siihenkin on yhä harvemmalla perheellä varaa kun sakset viuhuu. Yksi hyvä voisi olla naapurien (Suomessa ei ehkä onnistu😅) tai ystävien kanssa järjestää vaikka kerran viikossa yhteispäivällinen? Kokataan ja syödään yhdessä🤷‍♀️

SuperNynny

Ja puhutaan lapsille muutakin kuin että siivoo kenkäs eteisestä, tai pesitkö hampaat. Tätä kutsutaan rajoittuneeksi koodiksi, ja joissakin perheissä lapsien kanssa ei keskustella vaan kommunikoidaan päälauseilla lähinnä kehottaen tai käskien.

Modesty Blasé

Se on surullista, mutta tavallista tässä maassa:/ Onneksi siihen voi vaikuttaa omassa perheessä, lasten kanssa voi keskustella lähes kaikesta ja kun tottuvat avoimeen keskusteluun, myös yhteiskunnallisista asioista, niin oppivat myös kyseenalaistamaan auktoriteetteja, mikä on vain hyvä.

Ullis

Tää on se vaikutin, jonka takia osalla lapsista on jo kouluun tullessa paljon laajempi kielitaito ja sanavarasto omassa äidinkielessä. Osalla vanhemmista on tapana keskustella lasten kanssa paljon ja vastavuoroisesti heti syntymästä alkaen, osa taas rajoittuu juuri tuohon ohjaavaan puheeseen.

Ullis

Keskustella ja myös lukea lapsille vauvaiästä lähtien. Se kehittää sanavarastoa ja lukutaidon oppimista. Ja se, että vanhemmat itsekin lukevat, antaa myös lapsille avaimet lukemisen ihanuuteen ja ajattelun avartamiseen. Jos keskustelu ja lukeminen on luontevasti osa elämää, se usein myös pysyy.

Maija Tervola

Similar Posts