Napapiiriltä Päijät-Hämeeseen. 🤍 Kulttuuri, taide, media, metsät, jooga, ilmiöt ja gravelpyöräily.
Joo, riippuu tosin vähän työn laadusta. Läppärin käyttö ei mun töissä ole aina työn tekoa edistävä asia, tarvitsen sujuvaan työhän lisänäytön tai joskus kaksi. Mutta tietyt suunit sujuu kahvilasta erinomaisen hyvin. Ootko cityssä?
Tyrnit on ihania! Mutta siis en harmittele niitä tyrnejä, siellä ne nyt olisivat sen talon pihassa jonkun muun ilona.
Ah jaa! Tuota eniten mietinkin, miten pääset telttaan. Ottaako tuuli siihen miten? Riippumattoon ei varmaan köysitikkailla pääse? Tai ehkä, jos on kevyt ja notkea 😁…
Mä sain joskus kolme tyrniä. En tosin koskaan saanut niitä, jäivät lupauksiksi vain muutama vuosi ennen eroa.
Miten sä pääset tonne ylös? Rakastan riippumattoa, mutta en pääse sinne jos se on liian korkealla. Puuteltat on siistejä.
Ei pysty. Esimerkiksi tän takia iltavuorot ei sovi mulle. Nyt on takana aika monta hyyyyvin ylityöllistettyjä viikkoa ja musta tuntuu, että olen sekä ihan seis että hyperstressaantunut. Onneksi tämä tasaantuu ihan just.
Nettideittailu on todella turhauttavaa. Vaatimustaso on käsittämätöntä ja toisaalta sitten tuntuu että jo ensimmäiseen viestiin puretaan edellisten suhteiden aggressiot – juu kiitos ei. En jaksa enää. Ehkä seuraavalla metsäreissulla törmään pitkospuilla The Oneen.
Mistä ne ihan kaikki löytyy? 😅
Ja mä oon nykyisin blokannu kaikki, jotka kommentoi herutuskuviin, koska mä en halua nähdä pyllyjä ja tissejä omassa feedissäni. Kivojakin tyyppejä on joutunut laittamaan nurkan taakse 😒.
On tosi ikävää todeta, että se näkyy – ja tuntuu. Haluaisin olla tekemisissä kaiken ikäisten kanssa, mutta ne piirileikit ei yksinkertaisesti nappaa. Yksittäisinä olisivat olankohautuksella ohitettavissa, mutta koko feedi täynnä. Täällä ei taas tapahdu mitään 😫.
Tämä kanava ei oikein itselläni ota tuulta alleen 😫.
Threads taas on alkanut ärsyttää kaikkine v*tun herutuskuvine, somehasteineen ja treffi-ilmoituksine, mikä feediäni on täyttänyt viimeiset 2kk. Se ehkä johtuu, että kanava tuntuu olevan noin kolmikymppisten suosiossa.
Ehkä se ikä näkyy tässä?
Jep! Minä en sitä kuullut, kun itäsiivestä (jonka ikkunat olivat jääkuorrutteessa aamulla) on matkaa mun länsisiiven makkariin, siksi se ehkä niin järkytys aamulla olikin 🥶.
Unohdit mainita jääpuikot ja jäiset nuppineulanpäät.
Yritin jopa katsoa aamulla ikkunasta ulos, mutta näkymän esti ikkunan ulkopuolen pintaan jäätynyt kerros yöllä vaakatasossa tulleita nuppineulanpäitä.
Sama täällä. Olen introversioon taipuvainen ambivertti. Tarvitsen palautumista sosiaalisista tilanteista, mutta nautin myös sosiaalisuudesta.
Parasta on, kun saa näyttää tunteet turvallisesti. Siihen mä olen kannustanut jälkeläisiäni ja pyrkinyt myös itse näyttämään tunteeni. Ylilyönneistä pyytänyt anteeksi. Ja välillä vetänyt rajoja, kun voimavarat tulleet vastaan. Ja traumatisoinut jälkeläiseni tietenkin myös 🤯.
Mä taas oon pilannut jälkeläisteni elämän, kun en ole ollut se passaava jokapaikan höylä. 🤷🏻♀️
Vähän sama ku jälkeläinen laittoi tovi sitten viestiä, että ”voiks hakee pliis”. Kysyin että pääseekö bussilla. ”Pääsee” ja tuli.
Ei tarvi vaivautua, jos mamma tekee kaiken 🤷🏻♀️.
Ihailemani velhokansalainen on kuollut. Kun sain tiedon aamupäivällä, riipaisi. Hyvää taivasmatkaa, Kalevi.
www.hs.fi/kulttuuri/ar...
Kansainvälisesti tunnustettu urkutaiteilija oli ahkera konsertoija ja levyttäjä.
www.hs.fi
Tänään kukkahattutäteilen antaumuksella.
Vuorossa Elgaria ja Gerontiuksen uni, oratorio. Pitkästä aikaa pääsiäistäni alustaa konsertti.
Onpa ollut kiva viikonloppu. Ensin ilman etukäteissuunnittelua lauantaina autoilua ja kakkubuffaa kivassa seurassa (vierähti 5 tuntia 🤩), kiitos asianosaiselle. Tänään rauhassa kokkailua, banaanikakun leipomista ja pyörähdys varastolla kartoittamass tilanne. Eka tavara lähti uudelle omistajalle ✌🏼.
Loman jälkeen hyppäsin uuteen duuniin. Ei mulla vielä sopimusta siitä ole, mutta kun nimitys tuli julkiseksi, alkoi palaveri- ja perehdytysrumba. Suoraan syvään päätyyn ja keskelle ”tapahtuu kerralla paljon”. Onneksi en lamaannu helposti 😄. Ja oikeasti aika kivaa on saada oppia uutta. S
No nämähän ovat varmastikin sen sukupolven käsialaa, jotka käyttää luontevasti englanninkielisiä kuvailevia termejä ihan suomenkielisen puheen seassa, eivätkä osaa ajatella, että siinä vo_isi_ olla mitään outoa/typerää/väärää.
Minusta seniori on kaunis nimitys! Se pitää sisällään elämänvirtaa ja viisautta!
Ja vilkkua bemareissa ei taida olla lainkaan? Huomaa kun ohittelevat toijotaani. 🤨
Ajatuksia, miten lähteä rakentamaan/kasvattamaan tätä tulevaisuuden mummokommuunia?
Ajatuksissani olen jo vaiheessa, että meitähän voisi olla koko kerrostalollinen 🤔.
Tähän asti olen toivonut, että joku keksis tän ja olis jo vetämässä hommaa kokoon, mä vain sitten liittyisin joukkoon.
Olen elätellyt toiveita, että sitten mummona löytäisin jonkun kommuunin, josta tulisi ”loppuelämän perhe”. Mitenhän sellaisen intellektuellien mummojen kommuuni olisi paras perustaa? Ajattelin olla hyvissä ajoin liikkeellä.
www.hs.fi/kaupunki/art...
Uudenlaisessa kimppakämpässä asukkaat jakavat keittiöt ja kylpyhuoneet, mutta kyse ei ole opiskelijasolusta tai vanhoista kavereista.
www.hs.fiHuomenta. Täällä on näköjään satanut taas uutta lunta 😖. Minä kaipaan jo kevättä. Tänään ajattelin tehdä pitkän kävelyn varastolle. Käyn tavaroita vähän läpi. Pitäisi pian tyhjentää.
Totahan pitää nimenomaa kuunnella koko levy yhteen putkeen. Varsinkin uusin levy on hieno kokonaisuus. Mutta en minäkään jaksa kuunnella jatkuvasti. Viime vuonna en metallia juurikaan, ainakaan Spotifyn mukaan, koska olin suuri kuoromusiikin ystävä 🫨.
Kannatti putsata auto lumesta ja liukastella hakemaan jälkeläinen töistä: ”tuliaisina” maakunnan parasta kahavia (itse keitin, mutta tuoreet pienen satsin pavut sieltä töistä) ja laskiaispullaa. ❤️
Tiedotus: mä vihaan talvella autoilua ja erityisesti autolla liikkeelle lähtöä. Oikeastaan elämän suorittaminen talvella on aika rasittavaa. Tiedotus päättyy.
Sama. Aikaisemmin kuuntelin syksyisin klassista ja keväällä/kesällä raskasta, metallimusaa. Nyt olen pari vuotta kuunnellut Spotifyn mukaan kuoromusiikkia… en tiedä, mitä on tapahtunut 🤔. Tämä aamu on mennyt Lauri Porran Entropian ja nyttemmin Sätilän parissa…
Tää on tosi kiinnostavaa!
Ja avaa myös sitä, miksi esimerkiksi tietynlaisessa tunne- tai terveydentilassa tietynlainen musiikki tuntuu paremmalta kuin toinen. Keho reagoi enemmän ja eri tavoin, kuin ehkä olemme ymmärtäneetkään.
Tulipa soittimesta nyyhkyballadi tai thrash metalia, tuntemukset ovat samat niin idässä kuin lännessä.
yle.fiAh, se on merkattuna siellä. Täytyyp äkkiä katsoa, ennenkuin poistuu! Kiitos muistutuksesta!
Verkkodivarista ostamani kirjan (Buber, Minä ja sinä) välistä löytyi erikoisia lehtileikkeitä natseista ja Galileo Galilein museoidusta sormesta. Ja pankkisiirto, jolla kirja on maksettu 1999. Kirjan hankkineesta henkilöstä löytyy netistä kiinnostava muistokirjoitus. Mielikuvitus alkaa laukkaamaan!
Olipa kiva kävelyilma. Pikkuinen pakkanen, kirkas tähtitaivas ja kuutamo 🌕.
Jännähkö fiilis. Jostain.
Mä en hirveästi tuosta astrologiasta tiedä, mutta tässä ajassa lienee sen mukaan mahdollisuuksia hyvään ja pahaan. Rohkeuteen liittynee sekä hauskuuteen ja luovuuteen. Jos oikein muistan. Minähän olen aurinkomerkiltäni 🦁.
Jahas. Meille sitten kotiutui sähkörummut.
(En ookkaan kertonut jälkeläiselle, että olin itekki ajatellut että voisin ottaa rumputunteja tai hankkia ainakin sellaisen sylirummun vai mikä se nimeltään onkaan…siis jo ennen kuin hän hankkiutui tunneille ja hankki rahoituksen setilleen…)
Joo hieman heikot oli unet viimeyönä. Mutta juhlitaan nyt, kun täysikuu on ”leijonassa”.